keskiviikkona, elokuuta 18, 2010

Rajoja


Välillä ei ole helppoa olla kahden pienen pojan äiti. Välillä ne on niin ihania, silittävät, halaavat, pussaavat - "äiti minä tykkään sinusta". Mutta sitten..voi pojat kun ne tappelee. Milloin lelusta, milloin tietokonevuorosta, joku on lyönyt toista tai vetänyt hiuksista... Välillä illalla laskee minuutteja, että koska ne menee nukkumaan - saa olla rauhassa...

Välillä ei ole helpppoa olla pieni poika, jolla on veli - 2v3kk:n ikäerolla. Toinen on äitin sylissä ja itsekin haluaisi mennä, sylissä olija lyökin ja sanoo "mene poish siitä". Joku vie sulta lelun tai haluaisit ottaa juuri sen mikä velipojalla on. Joku viskaa hiekkaa niskaan tai rikkoo vastavalmistuneen hiekkakakun.

Hiekkalaatikolla yleensä täytyy vetää raja, toisen puolelle ei mennä sörkkimään ilman lupaa..silti se menee usein riitelyksi..

Mutta on se oma veli vaan niin rakas - se on paras leikkikaveri! Yhdessä nauretaan ja keksitään äitin ja iskän pään menoksi uusia hömpötyksiä, tanssitaan, juostaan, riehutaan..supistaan salaisuuksia ja jos toinen on ollut vaikka mummolassa iltapäivän niin illalla halataan hartaasti ja toista on odotettu kotiin oven takana postiluukusta kurkkien.




Yritän olla pojille tasapuolinen ja reilu, halata ja sylittää kumpaakin niin paljon kun ne tahtoo. Joskus toisen vain täytyy odottaa vuoroa. Kuopuskin on jo sen ikäinen, että ymmärtää ettei aina heti ja nyt saa sitä mitä tahtoo ja isoveljeltä ei saa ottaa kädestä ja anteeksi pitää pyytää.


Kiitos ja anteeksi - ne on asioita joita olen yrittänyt pojille opettaa. Mun mielestä on hyvä osata pyytää anteeksi vaikka vain vahingossa aiheuttaisi toiselle mielipahaa! Esikoisella on ärsyttävä tapa nykyään puhua vonkuen ja kitisten, mutta kai sekin ohi menee kun jatkuvasti muistutan, että pyydä nätisti niin saat.





...rakkaita ne on molemmat!




7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

meillä on pojat 2.5 veen ikäerolla ja voi pojat.. huhheijaa.
RRRRRAKASTAN BLOGIASI!

Vauhtivekaroiden äiti kirjoitti...

Voi miten täysillä voin yhtyä tähän kirjoitukseen, kuulostaa niin mahdottoman tutulta. Meidän veljekset ovat ikäerolla 1 v 4 kk..

Pitkää pinnaa :)

marika kirjoitti...

Tuttu juttu! Meillä 1,9v ikäerolla tyttö ja poika. Päivittäistä riitojen selvittelyä ja luovimista kahden pienen tahtoihmisen välillä. Mutta päivääkään en vaihtaisi...

Pieni Lintu kirjoitti...

Hauskaa että muillakin samoja tunteita.. ;)

Anonyymi: Voi ku kiva että tykkäät lueskella!!! ♥

minttu kirjoitti...

Niin totta!

Kotiäiti kirjoitti...

Voi miten mukava postaus! Meilläkin on kaksi poikaa kahden vuoden ikäerolla. Nuorempi on vasta vajaan 2kk:n ikäinen, mutta sitä aikaa odotellessa, kun joutuu ratkomaan riitoja ja toimimaan erotuomarina... Ja toisaalta, ihanaa seurata veljesten kasvua ja keskinäistä huolenpitoa. :)

Anonyymi kirjoitti...

´Mulla on poika ja tyttö 2v. ikäerolla ja koko lapsuutensa (lähenevät täysikäisyyttä nyt) poika suri, että tyttö on tyttö, koska veljen kanssa olisi voinut kunnolla tapella... mielestäni he tappelivat kyllä ihan kunnolla, mutta pojan mukaan minä en tiedä mitään siitä, miten veljekset tappelevat naapureissa :-)